keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Iso-Melkuttimen kierto

 Käsitöiden sijaan kerron minun ja mieheni metsäretkestä.
Lauantaina pääsimme mieheni kanssa pitkästä aikaa yhdessä yön yli kestävälle metsäretkelle. Kohteenamme oli Tammelan ja Lopen seudulla oleva Iso-Melkuttimen kierto. Kun olemme metsässä eräilemässä, kävelemme yleensä pidempiä matkoja päivän aikana, mutta nyt päätimme tehdä vain pienen retken ja tämä oli hyvä kohde siihen. Iso-Melkuttimen kierto on vain hieman yli 5km ja se on helppokulkuinen reitti, joten se on myös todella hyvä retkipaikka lapsiperheille.

Sää näytti menomatkalla tällaiselta. Välillä satoi ja välillä paistoi. Se ei haitannut meitä ollenkaan. Olimme niin innoissamme, kun tiesimme pääsevämme metsään. Metsässä onkin mukavampi liikkua jos ei ole niin kuuma sää. Kävellessä tulee kyllä lämmin ja hiki virtaa. 
Matkan varrella näimme pellolla todella paljon lampaita, joten pysäytimme auton ja jäimme hetkeksi katselemaan niitä ja määkimään niiden kanssa. :)

Kun olimme seurustelleet lampaiden kanssa ja jatkoimme matkaa, tienvarrella oli tämä kyltti ja päätimme oitis, että nyt kahvihammasta kolottaa. Paikka on nimeltään Portaan Nahkurinverstas. Samalla kun joimme kahvia ja söimme pullaa, niin emäntä kertoi meille tilan historiasta ja paikan muusta toiminnasta. Sen lisäksi saimme pienen opastuskierroksen ympäristössä. Tilalta löytyy mm. nahkatehdasmuseo, kahvilaravintola, sekä majoitusta. Tuli myöskin puhetta saunasta. Siellä oli tavallinen puukiuas sauna sekä aitokiuassauna. Aitokiuas on puulla lämmitettävä kertalämmitteinen sauna. Kiukaassa on suuri eristetty kivitila, jonka ansiosta sauna pysyy lämpimänä useita tunteja, jopa seuraavaan päivään. Lopuksi päädyimme varaamaan tämän aitokiuassaunan meille seuraavaksi päiväksi.

Tästä alkoi varsinainen metsäretkemme. Suunta siis oikealle ja Iso-Melkuttimen kierto edessä.

Tämän järven kiersimme ympäri. :)

Ihastelimme järviveden kirkkautta. Tämä järvi on yksi Suomen kirkkaimmista järvistä. Matkalla tapasimme erään miehen joka kertoi, että jostain kohdasta näkisi 13 metrin syvyyteen. Sukeltajat käyttävät myös paljon tätä järveä ja heitä olikin aika paljon täällä.

 Leiripaikalle päästyämme siellä oli muitakin retkeilijöitä, joten teimme tavaroillemme sateensuojan.

Olimme hankkineet uuden lettupannun metsäretkiä varten, joten tässä mieheni veistelee meille paistolastaa.

Illalliseksi valmistimme juureskeittoa.

  Tarjolla oli myös leipää ja pullaa.

Tarjottimena meillä toimi tämä puuhalko.

Tässä on katettuna romanttinen metsä-illallinen kahdelle. :) 
Pöytää koristaa myös "kukkakimppu".
Kun istuimme pöydän ääreen olivat kaikki muut retkeilijät poistuneet. Istuimme hetken aivan hiljaa ja kuuntelimme metsän hiljaisuutta. Voi miten kaunis ja ihana hiljaisuus.

Näissä maisemissa saimme syödä illallisen aivan kahdestaan, ilta-aurinko seuranamme.

Leiripaikka oli todella mukava ja tilaa riitti. Kuvassa keskellä näkyvä musta pläntti on juuri se paikka jossa söimme illallisen. Eli kunnon näköalapaikka.

 Illallisen jälkee testasimme vielä uusia varusteitamme. Tässä testaamme  Fjäll rävenin sadeviittaani, josta saa tehtyä myös tällaisen suojan. Pääaukko on hyvä laittaa tiukasti kiinni, jotta vesi ei pääse siitä läpi. Alle mahtuu hyvin istumaan tai nukkumaan.

 Viitan saa laitettua myös näin.

Alle mahtuu tämä Vihen makuusuoja.

 Jos ei ole sadetta tiedossa, niin tämä on tällaisenaan loistava yösija. Verkkosuojan ansiosta eivät hyttyset ja muut ötökät ole kiusana.

Tämä riippukeinu oli myös matkassa mukana. Tässäkin on hyttyssuoja mukana.




Testailujen jälkeen menimme vielä laavulle nuotion ääreen istumaan. Siinä meni tunti jos toinenkin, kun juttelimme syvällisiä asioita.
Viihdymme nuotion äärellä todella paljon. Liekkeihin tuijottaminen on jotenkin niin rauhoittavaa, että sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan.
Alunperin minun oli tarkoitus yöpyä sadeviittani alla ja mieheni viereisessä riippukeinussa, mutta jotenkin siinä nuotion ääressä oli niin mukava olla yhdessä, joten päätimme hakea makuualustat ja makuupussit laavulle ja nukuimme yömme vierekkäin siinä. :)

 Nukuimme yön todella hyvin. Jopa minäkin, joka olen aika herkkäuninen ja heräilen pieniinkin ääniin. Ainoastaan aikaisin aamulla isommat linnut kävivät rääkymässä laavulla.
Aamupalaksi meillä oli normaaliin tapaan puuroa, leipää ja kahvia. 
Kaikki ruoka maistuu metsässä normaalia paremmalta!


Aamupalan jälkeen meillä ei ollut kiirettä minnekään. 
Meillä oli mukana vielä toinenkin riippukeinu. :) Saimme tämän kahden hengen riippukeinun häälahjaksi ystäviltämme. Tässä oli oikein mukava köllötellä ja nauttia kiireettömästä sunnuntaista.

Paluumatkalla aurinko tuli esiin ja meillä oli sen verran aikaa, että ehdimme paistamaan lettuja ja samalla pääsimme testaamaan paistolastaa.
Taikinaa tehdessäni en saanut haarukalla kunnolla sekoitettua, joten vispilänä toimi nämä kuvassa näkyvät kepit. Ja tämä oli oikein toimiva ratkaisu!


Uudella lettupannulla teimme herkullisia lettuja.

Paistolastan jätimme nuotion ääreen seuraaville mahdollisille käyttäjille. :)

Letun paiston jälkeen suuntasimme autolle ja siitä Nahkurin verstaalle jossa sauna odotti meitä jo lämpöisenä.
Hiplasin jo edellisenä päivänä näitä lankoja ja päätin ostaa itselleni muutaman vyyhdin tätä lankaa.
Karstalanka on värjäämätöntä 100% villalankaa. Lanka on peräisin niiden lampaiden villasta, joiden kanssa määimme edellisenä päivänä.
Tutustuin jälkeenpäin lammastilan kotisivuihin ja olisi ollut mukava poiketa sielläkin jos olisimme tienneet, että siellä on tilamyymälä ym. Syrjälän Lammastilan kotisivuille pääset tästä.
Retki oli jälleen onnistunut ja saimme taas paljon hyviä ja ihania muistoja.
Kotiin saavuimme myöhään illalla ja sänkyyn saimme mennä saunapuhtaina.
 

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Yllätyslahja ystävälle

Tämä postaus on odottanut vajaat kaksi viikkoa, koska olen odottanut milloin ystäväni käy postissa hakemassa pakettinsa. :)
Ystävänpäivää vietetään kerran vuodessa 14. helmikuuta. Minulla ei ole ollut tapana sitä juhlia sen kummemmin. Muutaman tekstiviestin saatan lähettää. Mielestäni tuo kyseinen päivä on jokseenkin kaupallista hömpötystä.
Minä ajattelin tällä kertaa muistaa ystävääni ilman sitä helmikuista ystävänpäivää. Silloin, kun ystäväni sitä vähiten osaa odottaa. :)

 Muistelin, että ystäväni yksi lempiväreistä on pinkki. Päätin neuloa hänelle nämä tossut, jotka jo aiemmin olen neulonut itselleni ja todennut ne hyviksi. Jotta tossuista ei olisi tullut kokonaan pinkit, niin valitsin toiseksi väriksi tumman liilan. Alussa mietin, että minkähän kokoinen jalka ystävälläni on? Kunnes muistin, että olen joskus lainannut häneltä kenkiä ja päättelin, että meillä on varmaan saman kokoiset jalat. :)

Tilasin aiemmin netistä näitä Hand Made merkkejä sillä ajatuksella, että voin ommella niitä käsitöihin silloin kun annan esim. lahjaksi.

 Tossujen lisäksi laitoin mukaan suklaalevyn, jossa on runo:

"Ystävyys on
kallein aarre
se ei sammu
milloinkaan.
Toivon, että 
mekin saamme
pitää sen myös
ainiaan." 

 Mukaan tietysti kirje, jossa vielä kerron miten tärkeä ystävä hän on!

Pakkasin lahjat tämän hopeisen harsopaperin sisään.

Koristelin paketin kuvioteipillä. Ja lopuksi vielä osoite päälle ja postin matkaan!