sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Islantilainen villapaita

Pitkään olen halunnut myös itselleni islantilaisen Riddarin ja tässä se nyt on! Aiemmin syksyllä ihastuin harmaan ja keltaisen sävyihin ja silloin neuloin muutamat lapaset niillä. Sen innoittamana halusin neuloa itselleni villapaidan, jossa päävärinä olisi harmaa ja lisänä hieman keltaisen sävyä.
Tämäkin villapaita valmistui aika nopeasti. Katsoin juuri, että aloitin tämän neulomisen itsenäisyyspäivänä ja tänään sain valmiiksi. Vaikka päivät on pitkiä ja iltasin olen kotona aika myöhään, niin jostain ihmeestä sitä aikaa löytyy aina neulomiselle. :)
Olemme taas mieheni kanssa miettineet huolella kuka seuraavaksi saa yllätysvillapaidan. Tällä hetkellä mielessä on kolme henkilöä ja tänään aloitan neulomaan yhdelle heistä. ;) 

 Malli on siis jälleen Riddari ja lankana tuttu, turvallinen ja ihana Lettlopi!

Silloin joskus kun neuloin itselleni ensimmäisen islantilaisen villapaidan ohjeen mukaan, niin minun mitoilleni helmasta tuli aivan liian lyhyt. Koko ajan piti olla nykimässä helmaa alas. Onneksi sain jälkikäteen jatkettua helmaan lisää pituutta ja näin ollen paitaa on nyt mukavampi pitää. Nyt olen jo sen verran viisastunut, että neulon samantien reilummin pituutta. :)

Vasemmalla on mieheni Riddari joka on se aivan ensimmäinen jonka neuloin noin puolitoista vuotta sitten. Villapaita on ollut kovassa käytössä ja siitä huolimatta pysynyt hyvässä kunnossa ja ehjänä. Eli kyllä nämä voittaa mennen tullen kaupasta ostetut! :)
Ja nyt meillä on ehkä meidän kylän cooleimmat neuleet ikinä! :D


lauantai 10. joulukuuta 2016

Islantilainen villapaita

Tämä islantilainen villapaita valmistui jo useita kuukausia sitten. Halusin neuloa tämän villapaidan eräälle henkilölle yllätykseksi. Olen tavannut tämän miehen kerran ja sen tapaamisen perusteella minulle tuli vahva fiilis siitä, että hän jos kuka ansaitsee tällaisen villapaidan.
Joitain vuosia sitten tämä mies sai kaksi aivoinfarktia jonka johdosta hän päätti taistella itsensä takaisin elämään kiinni. Tänä päivänä entinen elämä on jäänyt taakse ja nykyisen elämän täyttää luonto, retkipyöräily ja ihana huskykoira. 
Syy, miksi minua erityisesti kosketti tämä asia oli se, kun oma siskoni vuosia sitten sai aivoinfarktin ja menehtyi siihen.
Minusta on erityisen ihanaa antaa lahjaksi käsitöitä jos tiedän, että lahjan saaja osaa oikeasti arvostaa sitä. Nyt tässäkin tapauksessa uskalsin tehdä näin suuren ja ihanan työn, koska sisimmissäni tiesin ja uskoin, että tämän lahjan saaja osaa arvostaa tätä ja paidalle on todella käyttöä luontoretkillä.
Onneksi lahjan saajan osoite oli helposti selvitettävissä ja pienen kirjeen saattelemana laitoin paketin postiin. Pieni jännitys toki oli päällä kun mietin, että meneehän paketti oikeaan osoitteseen. Muutamien päivien päästä sain facebookin kautta viestiä ja kiitosta lahjasta. Saaja oli todellakin yllättynyt ja ihmeissään, että miksi juuri hän? :) Hänellä oli kuulemma ollut suunnitelmissa hankkia itselleen uusi villapaita, mutta nyt hän saikin sen täytenä yllätyksenä. 

Alunperin minulla oli ideana, että otan väreiksi samoja sävyjä mitä tämän miehen koiran turkissa on, mutta tehtävä osoittautui hieman vaikeaksi. Yritin kuvien ja lankakarttojen perusteella löytää oikeita sävyjä, mutta se oli yhden värin suhteen todella hankalaa. Tämän takia päädyin tuohon sinapinkeltaiseen, joka ei ollut sinnepäinkään. Kaikesta huolimatta väri tuo kivasti pirteyttä neuleeseen ja sopii todella hyvin muiden sävyjen kanssa.


Tämä villapaita on nyt toistaiseksi ollut viimeiseni. On vierähtänyt useimpi kuukausi ilman näitä islantilaisia neuleita. Ikävä on kyllä ollu suuri, joten muutama päivä sitten minun oli pakko kaivaa Lettlopit laatikoista ja laittaa alulle uusi villapaita joka tulee nyt vuorostaan minulle itselleni.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kaunisraitainen villasukka miehelle

Viimevuosina en juurikaan ole neulonut sukkia, lapasia tai pipoja valmiista ohjeista, vaan olen halunnut suunnitella ja valmistaa ne itse. Muutama viikko sitten kun otin kirjoja pois muuttolaatikoista, niin pysähdyin ihailemaan Mary Oljen kirjaa nimeltä Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä. Kirja on näköispainos vuodelta 1948. Minulla on ollut suunnitelmissa neuloa enemmän miesten sukkia, koska niilläkin on tarvetta ja niitä tulee tehtyä harvemmin. Kirjaa selatessa sain innostusta alkaa neulomaan miehen sukkaa ja tässä kirjassa on perinteisiä ja vanhanaikaisia ihania malleja. Päätin neuloa mallin nimeltään Kaunisraitainen miehen sukka.  

Villasukkien varren pituus on 29cm ja jalkaterän pituus on 31cm.
Lankana on Maija ja raitalankana Nallea.

Ohessa on Mary Oljen kirja josta nämä sukat löytyvät.

Sukkaa koristaa tämä kaunis ja joustava raidoitus, joka koostuu neljästä oikeasta silmukasta, kahdesta nurjasta ja helmineuleesta. Mielestäni tämä sopii juurikin hyvin miehen sukkaan.

Sukat ovat mielestäni niin hienot, että voisin jättää nämä vaikka roikkumaan koristeeksi navetan vintille. :D

torstai 17. marraskuuta 2016

Pellavaverhot pitsinauhoilla

Verhojen pituuden suhteen olen aina ollut hyvin tarkka. Minulle on ollut tärkeää, että verhot ovat muutaman sentin irti lattiasta. Yleensä olen ostanut verhoni valmiina ja muutaman kerran olen myös teettänyt ne liikkeessä. Vaikka käsityöt sujuu minulta hyvin, niin ompelukoneella ompelu ei ole koskaan ollut minulle kovin mielekästä puuhaa. Vaikka kuinka yrittää suoraa ommella, niin vinoon se menee. :D No, ompelutaitoni on hieman kehittynyt vuosien varrella, joten uskalsin ostaa laadukasta pellavaa ja ommella verhot itse. 
Nyt kun asumme tässä vanhassa 1920 rakennetussa talossa, niin haluan tehdä tänne itse käsityönä mahdollisimman paljon ja tietysti vanhaa kunnioittaen. 
Keittiön verhoiksi halusin pellavaa ja ideana oli, että virkkaan verhojen yläreunaan kapean pitsin. Mitä verhojen pituuteen tulee, niin tällä kertaa en voinut tehdä lattiaan asti, koska ikkunoiden alla on sähköpatterit eikä niitä saa peittää.
Verhojen väriä miettiessäni, päätin ottaa ihan luonnollisen väristä pellavaa. Joskus minulla on ollut värikkäitä pellavaverhoja ja ne ovat haalistuneet aika ikävännäköisiksi. Lisäksi kun meillä on keittiössä puuhella josta kuitenkin tulee jonkin verran savua ja nokea, niin tässä värissä se ei niin helposti erotu. 



Keittiössämme on kaksi ikkunaa, joten pitsejä piti virkata neljä kappaletta ja jokaisen pituus on 90cm. Pitsit virkkasin puuvillalangalla.

Verhojen ompelu sujui hyvin ja sain niistä ihan suorat. ;)
Nyt tarvitsee vain totutella katsomaa lyhyitä verhoja. Ehkä tulevaisuudessa pääsemme eroon näistä sähköpattereista. Ensikesänä olisi tarkoitus ottaa tuo muovimatto pois ja katsoa missä kunnossa sen alla oleva lautalattia on ja uusia mitä on tarvetta.
Talon mukana saimme mm. kaksi tälläistä keinutuolia. Entinen omistaja kertoi, että olohuoneen keinutuoli on kuulemma "valehtelijan paikka". Tällä hetkellä meidän toinen kissa on siis valehtelija. 

Kangaskaupan myyjä suositteli minulle, että ompelen verhon yläreunaa tälläisen nauhan, jotta rypytyksestä tulee siistimpi. Noudatin siis myyjän ohjetta ja tein kuten hän neuvoi.

Pitsit halusin ommella käsin. 

Tässä ovat toisen ikkunan verhot.

Näin amatöörivalokuvaajana oli vaikeaa ottaa verhoista kuvia päivänvalossa ikkunaa vasten, joten värit on hieman vääristyneet kun otin osan kuvista illalla valot päällä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Terveiseni maaseudulta pipon ja muutamien lapasien kera...

Tänään on se päivä kun aion vain olla ja tehdä juuri niin kuin hyvätä tuntuu. Viimeviikot ovat olleet todella kiireisiä ja väsymys ollut kova kun olemme tätä muuttoa tehneet ja menneet edes taa. Olemme nyt asuneet maalla reilun viikon ja pikkuhiljaa olemme asettuneet taloksi. Tavarat hakee edelleen paikkojaan ja paljon on vielä laatikoita purkamatta, mutta en jaksa kiirehtiä niiden kanssa. Onneksi varastotilaa on reilusti, niin voi aina hakea laatikon kerrallaan purettavaksi ja välttyä näin suuremmalta kaaokselta.
Aiemmin olen ollut aika kärsimätön tiettyjen asioiden suhteen. Tälläkin hetkellä ikkunoissa roikkuu vielä edellisen omistajan verhot ja nuo ovatkin aika "mummo-verhot"! Meidän verhoista mitkään ei sovi tänne, joten sen takia nuo verhot vielä on ikkunoissa. En ole kiirehtinyt niiden kanssa, koska nyt haluan panostaa kunnolla ja miettiä tarkkaan millaiset verhot tänne haluamme. Keittiöön minulla onkin jo selkeä suunnitelma, mutta ne ei valmistu hetkessä. Sen verran voin kertoa, että käsityöllä valmistuu ja vanhaa ympäristöä kunnioittaen. :)
Olen toki ehtinyt fiilistelemäänkin tätä uutta elämää. Kaupunki ja kerrostaloelämää en ole yhtään kaivannut. Vaikka tässä tässä talossa ja tilassa on paljon kunnostettavaa ja kaikki ei ole niin justiinsa, niin silti tämä on niin minun ja meidän koti. Työmatkani piteni aika paljon, mutta sekään ei haittaa. Kaupungissa asuessa bussipysäkki oli tien toisella puolella. Nyt se on 2km päässä. Tämäkään ei ole minulle ongelma. Olen pienestä tottunut siihen, että oli käveltävä pitkiäkin matkoja jos halusin päästä jonnekin. Olen huomannut, että aina kun olen kävellyt kotiin päin, niin minua vain hymyilyttää. :)
Ruoan tekoa olen myös päässyt jo testaamaan puu uunissa. Siellä olen valmistanut valkosipuli-fetaperunoita ja juureksia. Lisäksi kokeilin myös omenapiirakkaa. Ensimmäiset kokeiluni onnistui todella hyvin. Kahvia olemme aiemmin valmistaneet pressopannulla, mutta nyt olemme siirtyneet kokonaan pannukahviin. Pannukahvia juotiin lapsuudessani, joten sen valmistus on tuttua.

Aivan ilman käsitöitä en ole tässä kiireen keskellä ollut vaan olen jossain välissä koittanut niitäkin tehdä. Minulla on tuolla jälleen valmiina yksi islantilainen neule, mutta se odottaa vielä esittelyä. Nyt esittelen tässä yhden pipon ja kahdet lapaset, joista toiset ovat kääntölapaset.

Kerran tuli pengottua lankakätköjäni ja löysin kolme kerää babyull lanett -lankaa. Oli kahta harmaan sävyä ja yksi keltainen. Näistä neuloin nämä raidalliset kääntölapaset.



Lapaset keltaisilla raidoilla...

...Lapaset harmailla raidoilla.

Halusin neuloa itselleni pipon ja lapaset. Harmaan ja keltaisen sävyt jäivät päälle, joten kävin lankakaupassa ja ostin tätä ihanan pehmeää Vidal Alpaca -lankaa.




 Halusin tehdä tuohon keltaiseen raitaa hieman eloa noilla nurjilla kerroksilla.

Itse en juurikaan käytä niin kovin värikkäitä vaateita, mutta nämä ovat minusta aika pirteät piristämään pimeää syksyä. :)




torstai 15. syyskuuta 2016

Islantilainen villatakki ja unelmointia tulevasta

Viimekerrasta onkin aikaa, mutta neulepuikot eivät ole levänneet kovin paljoa. Viimeviikot ovat olleet aika jännittäviä, sillä meidän pitkäaikainen unelma toteutuu. Pääsemme vihdoinkin muuttamaan maaseudulle.
Olemme mieheni kanssa jonkin aikaa etsineet taloa maaseudulta luonnon rauhasta. Jälleen kerran koitti se päivä, jolloin päätimme mennä katsomaan pientä maatilaa. Ennen näyttöä meillä oli sen verran aikaa, että kävimme tilan lähellä olevassa metsässä etsimässä sieniä. Samalla kurkimme oksien välistä maatilalle ja nauroimme, että tuolla se meidän koti on! :D
Kun pääsimme pihalle, se tuntui heti omalta. Pihalla on nurmikkoa, puita ja useita piharakennuksia kuten pieni navetta. Sain jo heti alkuun mielikuvia meistä tekemässä erilaisia piha-askareita. Päästyämme taloon sisälle tunne vain vahvistui, että me haluamme tämän. Talo on siinä mielessä hyvässä kunnossa, että me voimme kantaa vain tavarat sisään ja katsoa ajan kanssa mitä alamme kunnostamaan. Talo on hirsirakenteinen ja valmistunut vuonna 1920. Kun teimme sen päätöksen, että alamme taistelemaan tästä paikasta, niin se oli todella jännittävää, tressaavaa ja hermoja raastavaa aikaa. :D Onneksi kaikki kävi hyvin ja saimme unelmamme. Olemme jo useasti käyneet uudessa kodissa, mutta odotamme, että se tyhjenee. Tilan omisti ennen meitä vanhempi leskirouva ja olemme ehtineen juoda hänen kanssa siellä useat kahvit ja saaneet kuulla tilan historiaa. Voitte vain kuvitella miten paljon minulla on uusia luovia suunnitelmia nyt mielessä. Olen saanut ihanan idean verhoihin ja saunan eteinen on myös saanut mielessäni uuden ilmeen. Odotan myös innolla sitä kiireetöntä aamua jolloin pannukahvi kiehuu puuliedellä ja voimme ihailla keittiön ikkunasta avatuvaa peltomaisemaa. 

Ja nyt sitten tähän villatakkiin!

Malli on tuttu Riddari ja lankana Lettlopi.

 Villatakki takaapäin.

Tämän villatakin leikkauskohtaan kokeilin toisenlaista ratkaisua. Keskellä on kolme nurjaa silmukkaa, niiden reunoilla on neljä oikeaa silmukkaa ja näiden reunoilla yksi nurja silmukka. 

Ompelukoneella ompelin kolme kertaa pienin pistoin kolmen nurjan silmukan reunoista. Jonka jälkeen leikkasin takin auki.

 Reunaan ompelin kiinteitä kiinteitä silmukoita ja lopuksi ompelin ylimääriset reunat siististi nurjalle puolelle kiinni. ( Ja nyt tajusin, että en tainnut ottaa siitä kuvaa. Kuitenkin kun siinä on ne neljä oikeaa silmukaa, niin sen saa aika mukavasti ommeltua kiinni kun taittaa se pienen röpelöreunan sisään päin.)

Tässäkin yhdistyy kauniisti eri luonnolliset sävyt. :)

lauantai 6. elokuuta 2016

Islantilainen villatakki

Tämä ei varmasti sen suurempia esittelyjä tarvitse, mutta neuloin tämän islantilaisen villatakin tyttärelleni. Malliksi otin Riddarin. Islantilaisia neuleita -kirjassa ei erikseen ole ohjetta Riddarin villatakkiin, mutta villapaidan ohjeella se on helposti muokattavissa. 
Neuleen leikkaaminen ja ompelu sujui myös tässäkin ilman ongelmia. Ainut mikä minua jäi nurjalle puolelle häiritsemään, niin oli ne röpelöiset leikkausreunat. Löysin siihen ratkaisun ostamalla leveää nauhaa ja ompelin sen käsin pienillä pistoilla kiinni. Lopputulos on todella siisti ja täydellinen.

Olen nyt neulonut näitä islantilaisia neuleita kaksitoista kappaletta ja yksi on jo aluillaan. :) Ajatuksena minulla olisi vielä tämä yhden jälkeen tehdä ainakin kolme. Haluaisin neuloa itselleni ja miehelleni uudet neuleet ja sitten olisi suunnitelmissa neuloa yllätysneule eräälle henkilölle joka ei sitä varmastikaan osaa odottaa, mutta tiedän, että hän arvostaisi sitä koko sydämestään. :)

Tyttäreni toivoi pääväriksi valkoista, mutta tietyistä syistä en aivan valkoista suostunut tekemään. :) Päävärinä on vaalea harmaa.

 Villatakki edestä.

 
Villatakki takaa.

 Tässä ompelen leveää nauhaa käsin pienillä pistoilla röpelöisen reunan päälle.

Tässä nauhat on ommeltuna ja näin viimeistely on nurjaltakin puolelta siisti ja täydellinen.

Lankana aina niin ihana Lettlopi.


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kämmekkäät

Minulla on jo kauan ollut suunnitelmissa neuloa kämmekkäitä ja nyt sain neulottua muutamat parit. Olen miettinyt, että kämmekkäät voisivat toisinaan olla kylmillä ilmoilla minulle hyvät, koska kovillakin pakkasilla minulla on lämpimät kädet ja usein joudun ottamaan lapaset pois kädestä.
Nämä kämmekkäät ovat tavallaan koeversiot, enkä vielä ole tehnyt näihin ohjetta. 
Lankana käytin näihin Maijaa, Vilmaa, Sock 4 ja Arwetta classicia. 
Ja mitä näihin väreihin tulee, niin nämä eivät ole ihan niitä suosikkivärejäni. Paitsi tietysti harmaa. Enemmän näistä kämmekkäistä minua viehättää nuo vaaleammat missä on mintun vihreää.

Tässä vaiheessa kesää alan jo odottamaan aurinkoisia raikkaita syyspäiviä, sitä kun luonto on värikkäimmillään. Sitten pimeitä sateisia iltoja kynttilöiden kera, ja sitä hetkeä, kun saan vetää pipon korville. Lunta unohtamatta. Tästä voi siis päätellä, että en ole niin kesäihmisiä. :) Toki kesässä on paljon hyviä asioita, mutta nämä liian lämpimät ilmat ei ole minun juttu. 


Nämä neuloin ensin ja lankana näissä käytin Vilmaa ja Maijaa.




Näissä käytin lankana Vilmaa, Sock 4 ja Arwetta classicia.
Näistä nämä ovat minun suosikit.





Tein kämmekkäistä osittain kaksinkertaiset. Samalla sain viimeisteltyä ne kauniisti ja tällä tavalla niistä saisi myös kääntökämmekkäät. Tosin nämä olisi pitänyt viimeistellä vieläkin paremmin, jotta voisi käyttää myös toisinpäin.


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Islantilainen villapusero

Jälleen sain valmiiksi uuden islantilaisen villapaidan. Laskin, että olen nyt neulonut näitä kymmenen kappaletta, jos ne muutamat pitsineuleet lasken mukaan.
Halusin tehdä tämän villapaidan kummipojalleni. Eilen sain viimeisteltyä tämän ja pyöräilin vielä illalla viemään neuleen siskon pojalle.
Tätä neuletta tehdessäni oli muutamia lämpöisiä päiviä, jolloin piti pakosti pitää taukoa neulomisessa. Näitä paksuja ja isompia neuletöitä on aika epämukava neuloa, jos on liian kuuma. Onneksi keväällä ostin hieman paremman tuulettimen, joka viilentää mukavasti huoneilmaa ja näin ollen helpottaa neulomista läpöisillä ilmoilla.
Pari viikkoa sitten vietin muutaman pitkän illan neuloen tätä neuletta ja samalla katsoin Netflixistä erästä sarjaa, joka vei täysin sydämeni. Sarja on nimeltään Outlander. Olin niin sarjan lumoissa, että neuloin hihoihin ylimääräistä pituutta 10cm. No, ei siinä auttanut muuta kuin purkaa hihat sopivan mittaisiksi. Kaikesta huolimatta oli ihana löytää pitkästä aikaa tv- sarja, joka vei täysin mukanaan. Onneksi telkarissa pyörii nyt sopivasti sarjan toinen kausi.

Villapaidan ohje on kirjasta Islantilaisia neuleita ja malli on nimeltään Riddari, eli ritari.
Sain vapaat kädet suunnitella värit ja päätin edelleen pysyä harmaassa ja mustassa. Lisäksi valitsin valkoisen ja uutena värinä halusin kokeilla tuota pähkinänruskeaa.
Mielestäni tuo ruskea sopii oikein hyvin. :)


Lankana käytin edelleen Lettlopia.