tiistai 25. huhtikuuta 2017

Villasukkia, ajatuksia säästä ja perinnöstä

Tänään minun oli tarkoitus pitää sisäpäivä ja uppoutua sohvalle tekemään käsitöitä. Aloitin suunnitelmien mukaan ja päättelin muutamia villasukkia. Samalla huomasin kuinka kurkin useaan otteeseen verhon raosta ulos ja ihailin kun räntää satoi taivaan täydeltä. Lumisateessa on jotain joka saa minut haltioitumaan. Edes auringonpaisteessa en pääse siihen mielentilaan, että se olisi jotain elämää suurempaa. Heh! No, mutta nopeasti ylös sohvalta, ulkovaatteet päälle ja äkkiä metsään. Välillä piti jäädä seisomaan paikalleen ja ihastelemaan lumen tuloa taivaalta. Vaikka räntää se enemmänkin oli, mutta niin ihanaa ja rauhoittavaa. Jossain vaiheessa räntää tuli niin paljon, että oli pakko kääntää kasvot kohti räntäsadetta ja antaa kaiken tulla päin naamaa. Se oli aika ihanan piiskaava tunne. :D
Mielestäni on ihanaa, että meillä on paljon erilaisia säitä. Niistä en juurikaan jaksa valittaa. Tietysti on yksi säätila, joka saa minut ahdistumaan. Se on nimittäin kovat helteet. Sellaiset helteet jolloin ei voi muuta kuin maata X- asennossa alasti sängyssä ja tuuletin vieressä. Muutama kesä sitten oli juuri tuollaiset pari viikkoa ja se jos mikä raivostutti. No, minun onneksi tuollaisia helteitä ei paljoa täällä ole.  

Sitten säästä villasukkiin ja perintöön. :) Tuossa taannoin minun piti tehdä tyttärelleni villasukat. Yksien sijaan niitä tuli neulottua kolmet ja siitä sainkin idean liittyen perintöön ja kapiokirstuun. 
Entiseen aikaan kapiokirstua alettiin yleensä täyttämään heti lapsen synnyttyä. Kirstussa säilytettiin morsianten käsintehtyjä liinavaateita, lautasliinoja, vuodevaatteita ja lakanoita.
Mieheni on joskus opiskellut puusepäksi ja vaikka se ammatti jäikin lyhyeen, niin homma on sen verran vielä hyppysissä, että hän lupautui tekemään tämän kirstun jossain vaiheessa. 
Tyttäreni on jo teini-iässä, mutta onhan tässä aikaa neuloa ja virkata. Hänellä on neulomisen ja virkkaamisen suhteen peukalo keskellä kämmentä... ( Kaikella rakkaudella tyttäreni...tiedän, että luet tämän ja kohta saatat taas ilmoittaa minulle kirjoitusvirheistäni joita tässä jutussa on. :D Muista, että olet äitin kulta! ;) ...Joten minä haluan tuon tulevan kirstun täyttää villasukilla, lapasilla, pipoilla ym käsitöillä. Tällä hetkellä minulla onkin työn alla isompi työ tyttärelleni, nimittäin villapeitto. Sen valmistuminen kestää vielä jonkin aikaa ja sen etenemistä voi seurata instagramissa @megetar 


Nämä vihreät sukat ovat Nalle lankaa ja vartta koristaa itse suunnittelemani kukkakuvio.

Nämä siniset sukat ovat myöskin Nallea.

Nämä raitasukat ovat Seitsemän veljestä -lankaa. 



4 kommenttia:

  1. Ihana ajatus tuo kapiokirstun täytteleminen. (: Itsehän sain rippilahjaksi kapiokirstun, johon oli teetetty kannen sisäpuolelle kultalaatalla nimi. Ja siellä oli pellavapyyhkeitä, joihin äiti oli kirjaillut min nimikirjaimet. Oli siellä kai muutakin, mutten enää muista, mitä. Nyt säilytän siinä suurimman osan langoistani. On miulle kovin tärkeä kirstu! <3 Että kannatetaan, se on aika ihana juttu se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä alkaa kai vanhaksi tulemaan kun perintöasioita miettii. :D
      Kuulostaa ihanalta tuo sinun rippilahja. :)

      Poista
  2. ...Niin ja ihania sukkia! :D Ja peiton valmistumista seuraillaan. Hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Peittoa jatketaan taas kunhan neulon yhden pienen työn tässä välissä vielä. ;)

      Poista