Ensimmäisen islantilaisen neuleen tein miehelleni ja nyt oli vuorossa omani. Olen edelleen niin ihastunut näihin neuleisiin. Duunistakin oli aina kiire kotiin neulomaan. Tosin tämäkin neule kulki välillä töissä mukana. Lievitti hieman neulomisen tuskaa, kun sai tauoilla edes muutaman rivin neulottua. Heh!
Kun sain oman neuleeni valmiiksi niin olin niin onnellinen ja tyytyväinen lopputulokseen. Se on vain niin ihana tunne kun saa jotain valmiiksi ja se on lähes täydellinen. Pidin myös neuleen kunniaksi pienet "villapaitajaiset".
Minulle olisi riittänyt koko S, mutta halusin tehdä hieman suuremman jotta neuleen alle mahtuu esim. huppari, koska Lettlopi-lanka on 100% villaa ja olen sen verran herkkä, että se kutittaa ja pistelee.
Innostukseni islantilaisiin neuleisiin lähti siitä kun ihailin niitä ensin netissä. Sitten löysin tämän kirjan joka oli aivan pakko saada. Mieheni neuleen ohjeen otin tästä kirjasta, kuten myös omani.
Tämä neule kulki työpaikkani lisäksi myös luonnossa. Viime sunnuntaina lähdimme päiväretkelle saaristoon. Siellä istuin kalliolla ja puikot sauhusi. Se oli vain niiiin siistii!
Ohjeesta poiketen tein tämänkin neuleen hihoihin ja helmaan hieman enemmän pituutta. Tämä sen takia koska halusin, että hihat ja helma on reilumman pituiset.
VILLAPAITAJAISET
Eräänä iltana sain neuleen valmiiksi ja se tunne oli aivan ihana. Olin niin tyytyäinen lopputulokseen.
Villapaita roikkui makuuhuoneen ovessa henkarissa ja minä lepäsin sängyllä kynttilän valossa siemaillen lasin viiniä.
Seuraavaksi tarvitsee taas tehdä lankatilaus uusiin neuleeseen! ;)